Mikä se LUKUromaani oikeastaan on? Jotkut pitävät sitä viihdekirjallisuutena, sii ei kovin tasokkaana kirjallisuutena. Voiko lukuromaani voittaa esimerkiksi…

Lukuromaani on hyvin häilyvä käsite, johon saa liitettyä niin negatiivisia kuin positiivisiakin varauksia henkilöstä riippuen. Marja-Leena Vainionpää on Kirjallisuustieten perusteissa (1974) määritellyt, että "lukuromaani ei pohdi eikä pyri ongelmallisuuteen, ei tutki elämän tarkoitusta eikä kykene tarjoamaan syvällisiä katsomuksia. Myös kuvaustavassa ja rakenteessa se käyttää yksinkertaisia ja helppoja kaavoja ja pyrkii kielenkäytössä nimensä mukaisesti luettavuuteen. Sen ainoana tavoitteena on viihdyttää lukijaansa ja mahdollisesti myös kirjoittajaansa. Suurin osa vuosittain ilmestyvistä romaaneista on nimenomaan lukuromaaneita. Näin siis vuonna 1974.
Tämän kevään aikana lukuromaanin määrittelystä on käyty vilkasta keskustelua mm. hs.fi:n Lukupiirissä, (http://blogit.hs.fi/lukupiir/huhtikuun-kirja/#comments ja http://blogit.hs.fi/lukupiiri/terveisia-tampereelta ) ja siinä yhteydessä on tiedusteltu Tampereen yliopiston Suomen kirjallisuuden yliassistentin Yrjö Hosiaisluoman mielipidettä. Hän ei pidä koko termistä ja näkee sen sopivan paremmin kirjojen markkinointiin kuin kirjallisuustieteeseen.Hän haluaa erottaa sen kuitenkin viihderomaanista. Kirjallisuuden lajittelu sinällään on usein keinotekoista, koska lukijat lukevat teoksia moniin tarpeisiin. Lukuromaaneihin hän voisi laskea esim. Eeva Joenpellon, Antti Tuurin, Charles Dickensin tai Jane Austenin teokset.
Se, voiko lukuromaani voittaa esim. Finlandia-palkinnon, riippuu siis aivan siitä, mitä teoksia kukin lukuromaaneiksi laskee. Onhan mm. Westön Missä kuljimme kerran -teosta luonnehdittu lukuromaaniksi (mm.Tommi Melender: http://antiaikalainen.blogspot.com/2007/3/keskustelua-westst.html ), samoin Antti Tuuri on palkinnon saanut.