Asiakkaille ja ammattilaisille

Esipuhe

Soittimien vaihtelevat nimitykset aiheuttavat pulmia kaikissa tiedonhakujärjestelmissä. Soittimia on tavattoman paljon, eikä uusien keksiminen koskaan pääty. Soittimien nimistä vain harvat ovat vakiintuneet laajemmin kuin alueellisesti, ja ani harva nimitys on käytössä useilla eri kielialueilla.

Soittimien rakenteellinen yhdenmukaisuus ei ole sekään yleistä muutoin kuin länsimaisen taidemusiikin kaltaisissa tiukasti säännellyissä musiikkikulttuureissa. Paljon tavallisempaa on, että niin soittajat kuin soittimien rakentajatkin muokkaavat yhteisiä perusrakenteita mieleisikseen. 

Koska soittimet ja niiden nimitykset kuitenkin ovat erityisesti etnisen musiikin piirissä koko ajan tärkeämmäksi tuleva hakutapa, on suomalaisten musiikkikirjastojen piirissä pyritty rakentamaan ohjeellista luetteloa käytettävistä nimityksistä. Käytännön työ kansallisen soittimien nimien ohjeluettelon laatimiseksi aloitettiin luetteloinnin ja sisällönkuvailun kansallisessa Luumu-ryhmässä syksyllä 1996. Ensi vaiheessa keräystyötä tekivät lähinnä Riitta Tingander, Heikki Poroila ja Terttu Laine. Toimituskuntaan tuolloin kuuluneiden Luumu-ryhmän jäsenten (Tapani Boman, Maaria Harviainen, Ulla Ikäheimo, Heikki Karjalainen, Jonne Kulluvaara, Kyösti Mäkelä, Kaisu Ollila, Elisa Paavola, Maija Suhonen ja Ismo Sulva) lisäksi luettelon tekemiseen ovat eri vaiheissa osallistuneet myös Heikki Niemelä, Kirsti Livola sekä Kalle Tuominen ja Tuomas Tyyri . Sanaston tarkistamisessa on auttanut säveltäjä Eero Hämeenniemi. Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosaston henkilökunta antoi myös runsaasti hyödyllisiä kommentteja. 

Syksyllä 2002 julkaistiin ohjeluettelo pienin tarkistuksin myös verkkomuotoisena palveluna. Tällaisena se lienee hyödyttänyt kirjastojen lisäksi monia soittimien nimistä kiinnostuneita, koska vuosien varrella on tullut asiantuntevia korjauksia ja kommentteja, jotka on pyritty ottamaan huomioon. Käsillä oleva tuorein tekninen versio liittyy pyrkimykseen siirtää kansalliset työkalut kätevään tietokantamuotoon Kirjastot.fi-palvelun yhteyteen. Ajan tasalle saattaminen oli tärkeätä myös sen takia, että Musiikkisanasto 2005 –julkaisusta päätettiin jättää kokonaan pois soittimien nimet. Siirron yhteydessä olen tehnyt joukon tarkistuksia ja korjauksia, mutta pääosin sanasto on samansisältöinen kuin HTML-versiokin. Jatkossa sanaston ylläpito on helppoa ja nopeaa, joten korjaukset ja lisäykset voidaan tehdä samoin periaattein kuin ohjeluettelossa Hankalat musiikkinimet. 

Suomessa on vastikään avattu Suomalainen esityskokoonpanosanasto (SEKO), joka sisältää tämän soitinsanaston termit ja paljon muitakin. SEKO soveltuu sellaisenaan käytettäväksi myös soitinnimisanastona. (Lisätty 30.8.2016)

Helsingin Viikissä kesäkuussa 2006 

Heikki Poroila
vastaava toimittaja

P.S.
Koska sanaston otsikko on pidetty ennallaan, lienee pieni selitys paikallaan nuoremmille selailijoille. Eihän aidatrumpetti suinkaan ole luettelon ensimmäinen tai zimbalom viimeinen soittimen nimi. Kun luettelon kokoamista aloitettiin, nämä sattuivat olemaan luonnosversion alku- ja loppupäissä. Ne ovat mielestäni edelleen ilmaisevampia kuin luettelon todellisuudessa avaava aburukuwa ja päättävä 13-kielinen kantele.