Asiakkaille ja ammattilaisille

seuraa
meitä
RSS
Facebook
Twitter
Google+
Vimeo
You Tube
Flickr

Etusivu > Kysy > HakuKysy kirjastonhoitajalta -kysymys

Kysymys

Takaisin
Mikael Agricola, Wikipedia sanoo seuraavaa: "Agricola keksi tai lainasi suomen kieleen lukuisia uusia sanoja. Osa Agricolan sanoista jäi päiväperhoiksi: styyri, falskata, insigli, alasastua, edesseisoa ja monet muut sanat eivät juurtuneet suomeen.[26] Noin 60 prosenttia hänen luomastaan sanastosta on kuitenkin käytössä vielä tänäkin päivänä". Kysymys: Mitkä sanoja hän keksi? ja mikä niistä on veiläkin käytössä? Olem kuullut semmoisia sanoja kuin jalopeura (tarkoittaa leijonaa) Koska ei kukaan sillion tiennyt mikä leijona on. Ja sana armo? Onko se totta hän keksi, lainasi ja otti käyttöön nämä sanat?

Vastattu 10.10.2017 12:41:08 (Viimeksi muokattu 10.10.2017 12:48:36)

Agricolan käyttämien eri sanojen määräksi on arvioitu lähes 8 500 ja noin 60% tästä elää edelleen nykysuomessa. Pääosa on kielen keskeistä, suurtaajuista sanastoa. Sellaisia sanoja, joita nykykieli ei enää käytä, esiintyy Agricolan kielessä harvoin. Koska Agricolan tekstit ovat lähes kokonaan uskonnollisia, olisi nykykielen ja Agricolan kielen yhteisten sanojen prosenttiosuus vielä suurempi, jos verrattaisiin toisiinsa Agricolan kieltä ja jotain nykyistä uskonnollista tekstiä.

Agricolan suomenkieliset tekstit ovat miltei kokonaan käännöksiä ruotsista, latinasta tai saksasta, mikä näkyy hänen sanastossaan. Käännöslainoja on runsaasti ja jonkin verran myös suoria lainoja. Osaa Agricolan sanoista käytetään nykysuomessa toisessa merkityksessä kuin hänen aikanaan.

Suhteellisesti parhaiten ovat nykykieleen säilyneet Agricolan adjektiivit ja adverbit: armollinen, autuaallinen, hengellinen, ihmeellinen, jumalallinen, kunniallinen, lihallinen, ruumiillinen, maallinen, taivaallinen, täydellinen, uskollinen.

Uskonnollisen kielen tärkeimmät substantiivitkaan eivät ole Agricolan ajoista muuttuneet: luoja, vapahtaja, lunastaja, kaikkivaltias, ristiinnaulittu, usko, epäusko, uskontunnustus, uskonkappale, saarna, siunaus, virsi, messu, kaste, rippi, ehtoollinen, opetuslapsi, jumalanpelko, jumalanpalvelus, epäjumala, pakana, perkele, helvetti, sielu, anteeksiantamus, syntiinlankeemus, vedenpaisumus, ylösnousemus, lepopäivä, armo, vanhurskaus, laupeus, kadotus, kiusaus, lohdutus, pitkämielisyys ja monet muut.

Agricolan käytössä ovat myös uskonnollisen kielen tavallisimmat verbit: armahtaa, auttaa, hukkua, kirota, lunastaa, pelastaa, pyhittää, rukoilla, tunnustaa, uskoa, uskaltaa, virvoittaa, voittaa, ylistää.

Monet yhä käytössä olevat lakikielen sanat esiintyvät jo Agricolan teksteissä: asetus, julistus, laki, lainoppinut, tuomari, raastupa, raatimies, asiamies, syytön, rikos, petos, rikollinen, varas, omaisuus, vastaaja, kanne, este, vala, todistus, väkivalta, sakko, oikeus, vääryys, kohtuus, totuus, rangaistus, sovinto, ajaa (asiaa), määrätä, pidättää, ratkaista, säätää, todistaa, tuomita, vangita ja vannoa.

Agricolan sepittämiksi otaksuttuja sanoja jalopeuran lisäksi ovat esimerkiksi jumalanoppi (teologia), katseluspaikka, näkypaikka (teatteri), luutarha (kalmisto), lustitarha (paratiisi), lähetyskirja (kirje) ja toiviojuoni (pyhiinvaellusmatka).

Agricolan sanastosta on julkaistu Index Agricolaensis -niminen hakemisto.

Lähde:
Laila Lehikoinen & Silva Kiuru, Kirjasuomen kehitys

Star rating – 0 % (0 kpl)

Oliko tiedosta hyötyä?   

Kommentit

(Ei kommentteja)
Lisää uusi kommentti
*
= Captcha

Onko vastauksessa mielestäsi päivitettävää tai korjattavaa? Lähetä meille palautetta kommentoimalla tätä sivua! Jäitkö kaipaamaan tietoa? Kysy!